torstai, 9. elokuu 2007

epäonni

matemaattinen epäonni vainoaa
matemaattisuudessaan varma
että epäonni

matemaattisesta onnesta
en ole kuullutkaan

ainakaan aikoihin
saati uskonut
aikoihin
jotka käyvät sietämättömämmiksi (mämmiksi)
vuorokausi vuorokaudelta
yhä enemmän
pään sisäiseksi mämmiksi

tuttava loi uskoa huomiseen
missä se on?

(päivitys myös tässä kuussa...)




tiistai, 10. heinäkuu 2007

kas

kas, kas

tämä heinäkuun päivitys

heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)
heinäkuun alku on ollut sateinen (ilmatieteen laitos)

älä floodaa enää!



lauantai, 5. toukokuu 2007

Epäonni Pakinaperjantaille



Olen antanut koetella itseäni viime aikoina aika tavalla ja huomannut, että siitä on seurannut ainoastaan lisää epäonnea ja merkillisiä syyllisyydentunteita, jotka liittyvät enimmäkseen tekemiseen. Edellä mainittuun siinä mielessä, että kysymys on tosiaan erilaisten asioiden ns. suorittamisesta (esim. poliisihan suorittaa esim. kävelyä), kuten päivittäisistä askareista, siivoamisesta, tiskaamisesta, pyykinpesusta, ruuanlaitosta ja vastaavasta. Tosin siinä arkisten rutiinien kimpussa puuhaillessa tulee tietysti ajatelleeksi kaikenlaista ja viime aikoina olen huomannut, että haluaisin aika usein olla ihan muualla, kuin täällä vääntämässä tätä talouttaa sellaiseen uskoon kuin uskon hyvä olevan. Tunnen itseni onnettomaksi, mutta onko kysymys todella epäonnesta, vai ainoastaan elämänvalinnasta joka on osoittautunut kannaltani jokseenkin surkeaksi. Vihdoin, päivien, viikkojen ja vihdoin kuukausien kuluessa tulen siihen tulokseen, että turha tästä on muita syytellä, kysymys on omasta valinnastani joka taitaa olla aivan väärä. Kamppailen, mutta ihan tavallisten askareiden tekeminen tulee päivä päivältä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Kysymys ei siis ole todellisesta epäonnesta, vaikka tunnen itseni onnettomaksi, vaan onnettomaksi osoittautuneista valinnoista. 

Mutta mitä siis on todellinen epäonni. Koska tulin nuorena lukeneeksi Asterixia, muistan ettei tuossa iloisessa gallialaiskylässä useimmat pelänneet muuta, kuin että taivas putoaa heidän niskaansa. Tuo kuulostaa jo todelliselta epäonnelta, kuin ilmakehässä vain osittain palanut meteoriitin sirpale osuisi arvaamatta kävellessäsi ulkosalla. Vaikka tietysti tuossa esimerkissä on myös omaa valintaa sen verran, että olet päättänyt lähteä ulos kävelemään ja tällainen, todennäköisyydeltään vielä mitättömämpi kuin loton päävoitto osuus keskellä kirkasta päivää kohdallesi. Tähän vetäisi kuitenkin rajan; tämä tapaus olisi jo todellista epäonnea, vaikka siihen sisältyy hieman omaa valintaa, eli päätös lähteä ulkosalle.

Todellisen epäonnen ja omista valinnoista johtuvien onnettomuuksien raja näyttää olevan luonteeltaan kuin veteen piirretty viiva. Jopa sattumaan näyttää aina liittyvän jokin sitä ennen tehty oma valinta. Mutta jälkimmäisessä esimerkissä niin kutsuttu epäonni tuskin kääntyy missään vaiheessa muiden syyttelyksi. "Oli sinun/hänen/heidän syytään, että  lähdin juuri tuolloin ulkosalle ja meteoriitin sirpale osui päähäni. Tosin jotkut meistä - elleivät lähes kaikki - osaavat kääntää jäljempänä kuvatun epäonnisen sattuman tavalla tai toisella muiden syyksi, joskus suorastaan ympäristön ansioksi.

Tänään, onnettomana, mutta syyttömänä,

- haave

torstai, 3. toukokuu 2007

Ilman (euro)visiota


Minulla ei ole minkäänlaista visiota, varsinkaan eurovisiota. Itse asiassa olen onnistunut välttämään tuon aiheen vaikka contest on tällä kertaa kotimaassa. Turhaan, ajattelee haaveilija ja katselee sateiselle taivaalle, niin turhaan!

Viimeksi eurovisiosta puhuttiin laajemmin ennen kuin maastamme tuli EU:n jäsenvaltio. Nyt voitte tietysti huomata kuinka siinä on käynyt. Kaikenlaisia väyrisiä parveilee. Mutta tärkeintä on tietenkin loputon puhe, viimeksi jonkin patsaan siirtämisestä. Puhe ulkopoliittisista kysymyksistä, mahdollisista uhkakuvista.

(...onnettomuuskoneessa ei tiettävästi ollut suomalaisia....) Pätkä ihan minkä tahansa välineen uutistekstistä kuvaa hyvin. Haaveilija muistaa edelleen otsikon: "Tulipalo Helsingissä Keravalla ei hätää". Tässä jälkimmäisessä korostuu subsidiariteettiperiaate paljaimmillaan, tuolla kertaa Keravan subsidiaryssa.

... tässä, aaltoa odotellessa ja ilman merkittävää eurovisiota, perkele!



tiistai, 1. toukokuu 2007

Aalto

Vapunaatto ja telkussa tietysti Agit Prop, kuinkas muuten. Yhä enemmän sisältöä, perkele. Substanssi, tuo päivän taikasana, tai oikeastaan yön, nyt kun hengiltä ryyppääminen on parhaassa vauhdissaan ja ilman lämpötila muutaman asteen pakkasen puolella. Kuu on lähes täysi, mikä tehostaa tunnelmaa. Menkää sinne missä muut ovat, mutta missä ovat muut?

Katselin taivasta, mutta en huomannut mitään erityisiä merkkejä, paitsi ehkä sen että tämä yö jäänee varsin unettomaksi. Miksi? Ihan muuten vaan. Haaveilijaa ei nukuta, vaikka yöllä tietenkin nukkua pitäisi, mistä haaveilijalle on viime aikoina väliin huomauteltu. Mutta mikä on yöllä taittaessa esimerkiksi keväistä merenrantaa, kun räntäkuurot vispaavat eetterin sekavan kirjaviksi kuvioiksi ja koillistuuli puhaltaa jostain pohjoisesta hyisen sihinän meren korviin.

Odotammeko hyökyaaltoa? Minä ainakin odoton jonkinmoista tulvaa.Kyllä sen pitäisi ennen pitkää nousta, tai jos ei ennen pitkää niin kohtuullisen ajan kuluessa, kuten useissa lakiteksteissä mainitaan virkatoimien toimitusajaksi. Olen varsin kohtuullinen ja niin ovat varmasti myös virkamiehet, koko ylväs katras, joka verovaroin palvelee ympärillä leijuvaa tietoturvayhteiskuntaa.

Jos hyökyaalto on tullakseen kohtuullisen ajan kuluessa, hyökkää se luultavasti oikealta, mutta jos ei sieltä niin vasemmalta tai sitten takaa. Hyökyaalto on sikäli kontingentti, että se on mahdollinen. Miksemme siis odotttaisi sitä, vaikkei se kuulu päivän välttämättömiin perustarpeisiin, jotka Maslow aikoinaan nimesi. Maslow'n etunimi oli Abraham. Hän asetti etusijalle fysiologiset tarpeet, niin että miksei sitten hyökyaalto noin fysiologisena ilmiönä olisi tarpeiden tarve, kuin täyttymätön toive, sisäinen mullistus vailla vertaa?

Kun fysiologiset tarpeet, kuten tässä tapauksessa sisäinen hyökyaalto on tyydytetty, kaipaa yksilö sen jälkeen turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. Hyvä Maslow! Hyökyaalto sisäisenä ilmiönä on paitsi turvallinen, myös rakas ja suureen tilaan kerääntyneille yksilöille aivan kuin yhteinen kokemus.

Sisäisen hyökyaallon jälkeen  yksilö kaipaa arvonantoa ja haluaa kenties myös toteuttaa itseään. Jälkimmäinen käy esimerkiksi puhaltelemalla kohmeisiin käsiin. Ja arvonantoa, sitä saat lähinnä itseltäsi, sikäli kun osaat itseäsi arvostaa.

Tule aalto!