Mieleeni nousee aina joskus jo ajat sitten Suomenlahteen vajonneestani isästäni hetki, jolloin toin erään ensimmäisistä tyttöystävistäni käymään meillä. Isäukko istui sohvalla ja tuijotti televisiota, mikä oli siihen aikaan aika harvinaista. (Ukko ei siis jostain syystä ollutkaan mökillä, veneellä tai merellä kuten olin olettanut) Äitini tiskasi keittiössä. Isäukko katseli hetken tyttöystävääni ja loihe sitten lausumaan: ”Meikäläinen ei oo muuten perkele koskaan tiskannu tässä huushollissa”. 

 

Isäni oli tosimies, eräs niistä viimeisistä, joka toivottiin tasa-arvon sinne syvälle minne se hänen mielestään kuului ja miesten hommat olivat ihan erikseen kuin naisten puuhastelut. Ukko kalasteli kesät talvet, rakensi kesämökin hitaasti, mutta varmasti ja lopulta vielä itselleen sellaisen aika suuren veneen. Lisäksi oli tietysti pienempiä kalastusveneitä, hydrokopteri ja moottorikelkka.

 

Viinaa se otti yleensä ainoastaan viikonvaihteisin ja lomilla. Yleensä äidiltä petti hermo sen kanssa suhteellisen nopeasti. Kännissä se oli meitä lapsia kohtaan lempeä, melkein ystävällinen, mikä tuntui minusta aina jotenkin kummalliselta.

 

Joskus hän piti meitä lapsia ja äitiä vankeina kesämökillä, josta ei päässyt kuin isän veneellä kaupunkiin.  Myin sen hirvittävän työleirin, kun ukko vihdoin noin seitsemän vuotta sitten keikahti yli laidan kylmään, toukokuiseen veteen  – ilman pelastusliivejä tietysti – pilkkihaalarit päällä ja nokian neljäkolmoset jalassa.  Pelastusliivit olivat siihen aikaan perin harvinaiset, en muista itsekään käyttäneeni sellaisia edes uimataidottomana pienenä poikasena.

 

En muista että hän olisi koskaan itkenyt. Kun hänen oma isänsä kuoli, veti hän sen verran tukevan kuurin rauhoittavia ennen hautajaisia, että pysyi ihan pokkana, kun kannoimme miehissä satakiloista vaariani monttuun.

 

Minulta meni lopullisesti välit poikki isän kanssa, kun aloitin tupakanpolton joskus neljätoistakesäisenä. Sitä ukko ei sietänyt, ei kerta kaikkiaan ja riiteli äitini kanssa ankarasti rankaisemisestani. Juttu päättyi pattiin, kun muori uhkasi ottaa avioeron jos isä lyö minua, kuten hän aikoi.

 

Oli siinäkin perhe. Voi vittu!

 

(olikohan tää pakina?)