(kwan)
Silti noissa syksyn ensi merkeissä on ruutia, vanhastaan tuttua ja surullista, kuten kuulaassa horisontissa lähes ilmassa kelluvat saaret muutamien mailien päässä ja myöhäisillan viileät henkäykset kun suuntaan kohti kaupungin valokehää, satamaa ja varjoisaa venerantaa. Ja keulassa kohiseva musta vesi, kun puuskat pilvien alla kuljettavat alusta lähes äänettömästi ja veden solina voimistuu ensin lauluksi, mutta pian suoranaiseksi pauhuksi kun vauhti kiihtyy kuuden, seitsemän solmun tietämille. Oi ihana meri!
Kommentit