Olin aamulla tyytyväinen. Kerrankin. Tähän joutilaaseen oloon ja aurinkoon, jonka ei pitänyt tänään näyttäytyä pilvi- ja sadeverhon takaa. Ja siihen, että ne asiat jotka ovat jossain suhteessa minuun ovat vielä muutaman päivän päässä ennen kuin ovat kunnolla suhteessa. Odottelen vierasta, tai ei hän nyt niin hirvittävän vieras ole. Viime yön kuutamokin vielä mielessä, vaikka en valvonut kovin myöhään, enkä noussut aamuyöstä kuin pari kertaa tupakalle. Savukkeet, nuo ikuiseksi muodostunut vaiva. Ja yskä. Tuosta en pääse. Tämä teksti on kuin sähkösanoma.

Kuulin, että paikkakunnalla kaavaillaan kokoelmaa paikkakunnalla vaikuttaneiden ja vaikuttavien kirjailijoiden tuotannosta. Hyvä ajatus, mutta tuskin jaksan lukea. Luen ihan muuta.

Sitten tulee puhelu ja ajatus jää odottelemaan työpöydälle.