Kävelen yöllä, odotan kotia, mutta kuljen vieraasta ovesta toiseen vuoteeseen. Huoneen nurkassa huokailee joku, mutta olen liian väsynyt noustakseni katsomaan. Aamulla on hiljaista ja nousen etsiäkseni kupillisen kahvia tahi mieluummin pari. Tämä talo on sisältä outo, kuin useimmat täällä joskus päivittäisiä askareitaan hääräilleet ja huoliaan kiroilleet olisivat jo kuuden jalan syvyydessä, kuten asia ehkä on. No, kuiskaa nyt sieltä, huoneen nurkka, kerro minulle tarina, kun ryystän tätä, vanhaa, parkkihappojen saastuttamaa nestettä likaisesta posliiniastiasta!

176772.jpg

Mutta Sinä olet hiljaa eikä minulla ole oikeastaan mitään sanottavaa. Sanoit aikaisemmin, että aiot polttaa minut elävältä, mutta et kuitenkaan tehnyt niin tai edes kuristanut tai hirttänyt. Ovet ja ikkunat on suljettava. Vaatteet lojuvat lattialla epämääräisenä nivaskana savuista paidankaulusta ja likaista sukkaa. Lähden etsimään kotia. Tässä kaupunginosassa asuvat ihmiset raahustavat kadulla huolien, neuroleptien, rauhoittavien ja alkoholin painamina, kuin taakkaa siinä yläpuolella olisi aina stratosfääriin. Niin missä on taivas?  Divine comedy? Tragedy?

Tänään on muistaakseni kuudes päivä.