Päivämäärät tuppaavat sekoittumaan tällaisina aikoina kun ei tee mitään varsinaista ja säännöllistä päivärutiinia, vaan enimmäkseen kirjoittaa. Huomasin tämän taas, kun avasin tiedostoa, ja päiväsin sen eiliselle. Niin, tänään kolmaskymmenes ja tiistai. Kuinka nopeasti aika kuluukaan!

Olen pysytellyt elämän "sen kaiken hienouden ja kauneuden" tuolla puolen jo monta viikkoa. Täältä takaa näkee selvemmin, vaikka ei ole tietenkään sinänsä mikään arvo jättäytyä vähän toisaalle ja katselle etäämpää, taempaa ja kauempaa. Ei mikään arvo sinänsä ja silti juuri tuon "jättäytyjän" arvoja kuvastava arvostelma, jonka voisit nopeasti itsellesi laatia jos sinulla olisi aikaa ja halua. Gilles Deleuze kirjoitteli kauan sitten genealogiasta ja kritiikin ongelmasta jotenkin niin, että arvojen luomisessa piilee eräänlainen kehä, arvojen luomisen ongelma. Arvot ja arvostelmat edellyttävät aina edeltäviä arvojen arvoja ja arvoja. Kuulostaa varmaan hauskalta :) (genealogia selvittää  toisaalta alkuperän arvoa ja arvojen alkuperää. Siinä päiväksi vähän hermeneuttista kehää :)

No, filosofit eivät ole runoilijoita, mutta heihin ei pidä suhtautua liian vakavasti, paitsi Kantiin ja Schopenhaueriin, jotka olivat eräälaisia filosofian työmuurahaisia.  Parhaimmillaan tällaisessa  ympäristössä mahdollisten lukijoiden arvoja voi mittailla esimerkiksi kommenttipalstoilta  tai jättämällä  tahallisia tai tahattomia kirjoitusvirheitä kirjoitelmaansa. Kieli ei sinänsä tapa, mutta johtaa usein uskomattomiin mielentiloihin de-ontologisessa ja onttis-ontologisessa tarkastelussa. Kirjoittaja ei saata käsittää mikä suisti hänen lukijansa täysin pois tolaltaan!

Enkä minäkään, paitsi etten ole kirjoittaja, ainoastaan luova, asioita kaukaa sivusta katsova haaveilija :)