Olin eilen pistokeikalla yhdessä pienessä pubissa. Jotenkin tuppaa nykyään naurattamaan koko musatouhu. Jos niistä kolme sitten kuuntelee ja loput huutelee kännipäissään hävyttömiä. Onhan se niin hauskaa kun siihen biljardipöydän viereen saadan sellainen ihan elävä, soittava ja laulava piste. Musiikki on kuollut. Tai sitten pitäisi tietysti soittaa niitä päivän hittejä, mitkä eivät erityisesti kuuluu ohjelmistooni. Soitan uhallakin omia biisejä ja vanhoja klassikkoja. No, sitä tietysti saa mitään tilaa, mutta joskus mietin mitä hemmetin järkeä tässä hommassa on, paitsi tietysti, että ilta kuluu nopeasti kun veivaa vanhoja biisejä muististaan 3x45 minuuttia.

Muutama päivä sitten ajattelin myydä sähkökamat, styrkkarin ja laatukitaran, kun ne vain lojuvat tuossa olohuoneen nurkassa. Tietysti voisin kehittää itseäni, hankkia nuotteja ja soitella itsekseni iltojeni iloksi, mutta sekään ei oikein sytytä, eikä laulujen väsääminen, vaikka asiaa olisi päässä varmaan enemmän kuin tarpeeksi.

Auto on väärän talon parkkipaikalla ja akustinen plus pa-kamat edelleen pubin takahuoneessa. Ehkä minä lähden tästä roudaamaan, tai kirjoittelemaan runoja tai soittelemaan huvikseni tai syömään kiinalaiseen tai....