Kaupunki
likosi illalla pilvien alla, vähän surullisena. Katselin rannassa
kuinka juopuneet horjuivat sinne, tänne, kenties ilman päämäärää. Niitä
oli marketissa vaimojensa kanssa. Menivät hiukan hitaasti
hedelmätiskien ja pakastealtaiden välissä kohti tulevaisuuttaan.
Minulla ei ole tuosta mitään aavistusta, tai ennakkonäkemystä. Ehkä
vähän perheväkivaltaa sitten kotona? Tai sammuneiden kuorsaus
makuuhuoneesta, vanhan viinan katku ja eltaantuneet lakanat. Niin,
emmekö ajoittain etsiskele puhtautta?
Isänä piti aikoinaan huoneessani rankkitynnyriä. Käymisen tuototksesta
keitettiin pontikkaa keittiön hellalle nostetulla, haponkestävästä
valmistetulla tislauslaitteella. Sen jälkeen hän sekoitti pontikkaan
aktiivihiiltä, suodatti jälleen kirkkaaksi, eikä tuotos enää maistunut
vähääkään mäskiltä, pikemminkin ihan tavalliselta, pitkäripaisesta
ostetulta viinalta.
Meidän elämä oli yhtä helvettiä, noin lyhyesti. Mukavaa, että siitä
helvetistä saattoi myöhemmin irtautua toisaalle hurjien kuvitelmien
vallassa. Kuvitelmien, jotka käsittelivät tilaa jonka pitäisi perheessä
olla. En tietenkään uskaltanut perustaa perhettä pariinkymmeen vuoteen,
kun se alkuperhe oli vielä niin hyvässä muistissa. Sitten joskus
myöhemmin sain vähän lisää rohkeutta ja ajatuksen, että asiat voisivat
olla toisinkin kuin tuossa alkuperheessä. Mutta pelkäsin silti, että
olin ryhtymässä yksityisen helvetin luomistyöhön. Pelkäsin niin
helvetisti.
No, ei siinä niin käynyt. Kävi ihan muuten ja se on sitten jo ihan toinen kertomus.
perjantai, 9. kesäkuu 2006
Kommentit