Hän ei sitten enää tullut. Katselit vihreää ovea siinä pienessä kopissa, minne oli ladattu niin paljon tunnetilaa ja odotusta. Mies luukusta tarkisti että asiat olivat hyvin, mutta valot eivät sammuneet vaikka tiesit ilman kelloakin, että oli pian keskiyö. Rakkaus, aikamme sairaus? Nyt sentään tuntui. Joltain.

Ja kun valoja ei sammutettu oli turha edes yrittää unen päästä. Ja kun ei ollut mitään henkilökohtaisia tarvikkeita siinä, kuten kelloa, vyötä tai savukkeita, oli turha edes yrittää olla rauhallinen, odottaa hiljaa ja nöyränä, että aamu jossain näiden betoniseinien ulkopuolelle valkenisi ja sinut päästettäisiin ulos. Mitään varsinaista rikosta ei ollut tapahtunut, tuskin kukaan niin ajatteli, mutta olihan järjestelmä onnistunut ainakin tuottamaan häpeää, sinulle.

Ja ainahan voi hakata paksua rautaovea, kunnes kämmenet ovat niin kipeät että äänen tuottamista voi jatkaa potkimalla, kunnes jalat ovat niin kipeät että äänen tuottamista voi jatkaa hakkaamalla päätään likaisenvihreään rautalevyyn, kunnes pää on niin kipeä, että äänen tuottamista voi jatkaa ainoastaan huutamalla, kunnes äänihuulet käyvät niin käheiksi ettei äänen tuottamista voi jatkaa.

Sitten sattuu se, jota olet eniten pelännyt. Rytmihäiriöt alkavat joskus aamuyöstä, sydän pamppailee miten sattuu ja sinä pelkäät vaihteeksi kuolevasi, vaikka vasta äsken pelkäsit jääväsi henkiin. Huudat käheällä äänellä apua ja vartija huutaa jonkinlaisesta kaiuttimesta, ylänurkassa sijaitsevan kameran takaa, että pitäisi jaksaa vielä "panna unta palloon". No, eiväthän nämä välitä toisen oloista ja nyt sinä olet kerrankin todella toinen, sellainen tuntematon toinen jota on helppo lyödä ja kiduttaa.

Poliisivaltio, eikä oikeastaan edes se, ainoastaan vittumainen virkamiesyhteiskunta, jonka päätökset tuottavat useimmilla tasoilla lisää huonoa oloa, kaunaa ja katkeruutta. Haluaisit tappaa sen vartijan, joka huusi kaiuttimesta, tai ainakin lyödä, tai ainakin tehdä valituksen huonosta kohtelusta. Mutta minne?

Kuka sinua kuuntelisi esimerkiksi huomenna, kun olet  mahdollisesti päässyt tästä vihreästä kopista? Valtio vs. kansalainen. Ajatus tuntuu naurettavalta, ja aivan oikein, on turhaa kenellekään valittaa kokemustaan, koska juuri kukaan ei muista sellaista valtio vs. kansalainen juttua, jonka olisi kansalainen voittanut tai jos ei voittanut niin saanut ainakin niin sanottua oikeutta. Vartija tietää tuon ja kohtelee sinua miten haluaa, tai oikeastaan on kohtelematta, ei välitä ja odottelee kenties oman työvuoronsa päättymistä ja ajattelee, että kaikenlaisia hulluja poliiisiputkaan tuodaan.

Jos se olisi edes kunnolla humalassa, eli sammunut, ei sen elämöimistä tarvitsisi nyt kuunnella, sen toisen, jota voi lyödä, kiduttaa, olla välittämättä, kun se on joku toinen, tuntematon, hullu, kenties väärintekijä pohjimmiltaan kuitenkin? Ja nyt hänen, huonopalkkaisen virkamiehen pitää näinä aamuyön tunteina kuunnella sen tuottamia järjettömiä ääniä. Rytmihäiriö, mukamas, on tuo ennenkin kuultu, on tuo ennenkin jätetty huomiotta, tuollainen turha hysteerisyys.