Syksy jälleen uuden alku lyhyen kesän jälkeen ja pää yhtä huimetuksessa kuin joskus ennen. Silloin kun en vielä tiennyt, mistä on kysymys, jos tiedän nyt. Mistä on kysymys? Elämä kun ei kuulemma ole mikään ongelma, mikä pitäisi jotenkin ratkaista. Jotkut ovat tietysti ratkaisseet, kun elämä on käynyt mittavaksi ongelmaksi. Elämän ongelman ratkaisut ovat useimmiten varsin surullisia, jos joku elämän hatutus on käynyt pidempiaikaiseksi, kenties vuosien mittaiseksi koettelemukseksi.
Mitä syksyllä siis voi harrastaa, kun jäljellä ei ole mitään? Harmonian etsintää? Jorman juttujen tulkitsemista? (kuinka montaa jormaa onkaan, kuinka paljon tulkittavaa!) Rakkauskin saattaa syksyn myötä vallata alaa, vaikka heilaa ei helluntaina ollut eikä koko kesänä, tai oikeastaan oli suhteita, mutta ei varsinaista heilaa. Hey-laa! Kuljen tietäin ommellen, la-la-lal-lal-lal-lal-laa.
Tavoitteena ei ole varsinaisesti löytää lopullista ehjyyttä, mutta jonkinlainen lähes-kokonainen. Ehkä arjen koitokset tuovat elämään mukaan tarvittavan suolan. Joskus lopettaa etsimisen ihan omaksi parhaakseen, onhan sitä tullut tässä elämässä paljon tehtyä, tuota etsintää, jonka tulokset ovat olleet varsin vaihtelevia, etten sanoisi monimuotoisia.
Ajattelin vaeltelevani metsissä sadevehkeissä ja nokian kumppareissa nyt kun vihdoin on satanut jonkin verran vettä. Jos en tänään, niin joku kuulas syyspäivä. Ehkä vielä on liian lämmintä ajatella sadepukua ja saappaita, kuulasta vihnettä ja hirvien perässä temmeltäviä ajomiehiä. Muista punainen hattu. sillä monta on jo ammuttu hirvenä, vaikka et juuri hirveä muistutakaan kuin korkeintaan luodikon kiikaritähtäimen läpi, jolloin näytät ilman sitä punaista päähinettä ilman muuta enemmän metsiemme sarvipäältä kuin human beingilta, jonka jalona tarkoituksena on löytää ja kuivata sieniä talveksi, sillä hirvenlihaa tuskin metsämiehiltä saat, on sinun tällä haavaa syytä tyytyä muihin luonnon antimiin. Kuka muuten kuivasi mustikat?
Kommentit