En pystynyt vielä jatkamaan tuota perhejuttua. Raskas aihe ja juuri nyt liian vähän voimavaroja moisen sotkun selvittelyyn. Onneksi nykyään on rauhaisampaa, eli onhan se hyvä, että saa suunnilleen päänsä selväksi ennen kuin täyttää muutaman vuoden kuluttua viisikymmentä. Sitä kai kutsutaan elämänkokemukseksi. Mutta vielä tässä joku päivä se elämäntarinan aikuisosa. Tunnustuksia II

Saattaa tietysti olla, että näen asiat niin omalla tavallani, että kukaan tuttavistani ei allekirjoittaisi näkemystäni. No, vähät siitä, vaikka kuinka tuijottaisin peiliin on näkemykseni juuri se miksi se on viimeisten kuuden vuoden kuluessa muotoutunut. Nämä kuusi vuotta ovat olleet hyvää aikaa. Ajatukset ovat selkiytyneet ja tuntuu kuin olisin jonkin uuden kynnyksellä, tosin en tiedä mikä se uusi on? Ehkä on parempi etten tiedä, mikä minua odottaa.