Kaadoin aamiaiseksi lasillisen Veterano merkkistä brandya. Baari aukeaa vasta puolen tunnin kuluttua. Olen niin yksin tänään. Ehkä enemmän yksin kuin koskaan. Kumpa voisin unohtaa sinut ja sinut ja sinut. Ehkä vielä joskus voin sinut unohtaa? Mutta tänään heräsin vain sinua kaipaamaan, eikä tällä päivällä ole luultavasti muuta merkkiä tai merkitystä.
149487.jpg
Katselin ympärilleni, löysin lompakon ja luottokortin. Känny on kateissa, niinpä kukaan ei saa minuun juuri nyt yhteyttä. Tai voit tietysti lähettää sähköpostia jos mielit. Toinen känny taitaa olla veneessä? Olen vielä sen verran eilisen vallassa, etten jaksa nyt venerantaan.

Jokainen minuutti on pitkä ja säästelen lasini sisältöä. Menen parvekkeelle, poltan tupakan ja katselen savuista maisemaa. Tuulee idästä hiljalleen. Lähden merelle vasta sitten kun sataa. Näinkö kaikki päättyy, tai ainakin tämä? Minä olen ammatiltani yhdistelijä. Versioin, ehkä olen versioinut myös elämäni. Versioitu elämä, ehkä hyvä otsikko jollekin yhdentekevälle jutulle jonka luet aamiaispöydässä vielä vähän unisena.

Kello on nyt 8:48. Tämä oli ote erään keski-ikäisen miehen päiväkirjasta.