Miten hieno aurinko aamulla! Nousen varhain ja katselen josko tänään jälleen ulos? Tarkistelen saldot, katselen mahdollisuudet, selaan päivän lehden ja ihmettelen rauhaa ja hiljaisuutta sisälläni. Jossain toisaalla käy töiden tuiske ja muu paiske. Tämä yksityinen tyyni nyt, kun eilinen myrskytuuli on mennyt ja elon laineet liplattavat hiljaa omantunnon rantakivillä. Toivon tätä tilaa vähän pidemmän aikaa, mutta niin monet järkyttävät asiat odottavat jossakin tuon tahi tuon kulman toisella puolen, ihmiset, teot, sanat.

170093.jpg

Kesäflunssa on näinä päivinä muuttumassa syysflunssaksi. Muistelen lapsuuteni kesiä merellä, saarissa ja luodoilla. Vähän sama hiljaisuus, mutta ei kuitenkaan sama. Nykyään suojellaan tarmokkaasti mm. eläimiä ja luontoa. Toivon, että myös minut voitaisiin suojella tästä hamaan. Reliikki.